Hemmo. Niin. Sehän oli hyvä, että jo tulitte. (Luo katseen Liisiin.)
Liisi. Minä menen, minä menen. (Luo, vielä viivytellen, merkitsevän katseen molempiin ja poistuu ruokasaliin.)
Mikko (kotvan väliajan jälkeen). Mitäs se olisi ollut — —?
Hemmo. Niin, tuota, ensiksikin… Eihän siellä Takamaalla mitään erikoisempaa nyt liene tekeillä, vai?…
Mikko. No, eipä… Tavalliset tehtävät vain.
Hemmo. Jokos Mikko ne uudet viikatteen terät on saanut?
Mikko. Tulivathan ne sen sanantuojan mukana silloin.
Hemmo. Sehän on totta, se. (Kotva väliaikaa. Kävelee pari kertaa edestakaisin.) No, entäs se kaivonkehys? Mitenkäs se on edistynyt?
Mikko. Sekö? Johan se on ammoin ollut valmis ja paikoillaankin.
Hemmo. Niin, niin, enhän minä sitä epäile, ettei Mikko olisi… Päinvastoin: hyvinhän te siellä kaikki toimitatte. Mutta kun ei itseltäni ole pitkään aikaan tullut siellä käydyksi…