Mikko. No, minulla siihen ei ole vähintäkään halua.
Hemmo. Vai ei? Sepä kumma.
Mikko. Ei pikkuistakaan. Sen sanon vielä kerran.
Hemmo. Kuinkas sen nyt niin voi sanoa, asiaa tarkemmin miettimättä?
Mikko. Kyllä minä sen voin. Sillä miettimisestä se ei parane kuitenkaan.
Hemmo. Mitenkä Mikko nyt noin voi puhua?
Mikko. Koskapa minä, suoraan sanoen, en tahdo.
Hemmo. Onpas Mikko nyt jyrkällä päällä, ja kuitenkin on tuo tarjoumus teille monessa suhteessa hyvinkin edullinen.
Mikko (naurahtaen). Kelle se voi olla edullinen kelle ei. Minä vain en siihen suostu väellä millään!
Hemmo. Minä nyt en Mikkoa ymmärrä. Enkä tunne teidän puhettannekaan enää. Pyytäisin, että vähän ääntännekin alentaisitte, sillä ei se tähän tilaisuuteen sovi lainkaan.