Mikko. Hyvästi — vain — siksi. (Aikoo nostaa lakkinsa, jonka on pudottanut maahan, oven suuhun, tuolin viereen, mutta lyyhistyykin tuolille istumaan ja vaipuu synkän näköisenä, pää käsien varassa, ajatuksiinsa. Lyhyt väliaika.)
Liisi (käsi Elvin vyötäisissä), Elvi ja Selma palaavat.
Liisi. Kas! Yksinkös Mikko täällä istuukin?
Elvi. Todellakin?!
Mikko (nousee istualtaan).
Selma. Jokos Mikko on saanut asiansa toimitetuksi?
Mikko (ikäänkuin heräten ajatuksistaan). Jo — — kyllä — — tällä kertaa — — Vaan nyt pitää lähteä. Mutta kyllä minä — — kyllä minä — — (Tekee lähtöä, hätiköiden oven suussa ja sekaantuen puheessaan.)
Selma. Sanokaa nyt paljon terveisiä Hiljalle!
Mikko. Kiitoksia! Käskettiin tulemaan takaisin. Ja kyllä minä tulen, kyllä. Ja tuon Hiljan mukanani myös.
Liisi. Tuokaa, Mikko, tuokaa! Että saan nähdä. Milloinka te tulette?