Elvi. Voi, Jumala, mitä sinä nyt sanotkaan!
Liisi. Eikä minulla ole oikeuttakaan, Elvi. Kun en minä mitään varmaan tiedä, niin minulla ei ole oikeutta kenestäkään mitään pahaa puhua.
Elvi. Pahaa, sanot?
Liisi. Niin. Ei ollenkaan mitään puhua, joka… Varsinkaan, kun et sinä itse ole mitään huomannut.
Elvi. Olen, Liisi, olen.
Liisi. Sehän on sitte sinun oma asiasi. Voithan sinä itsekin… minua siihen sekoittamatta enää…
Elvi. En tiedä, miten?! Et siis tahdo auttaa minua?
Liisi. Mutta kuinka sitte? Mitä tahdot kysyä? Mitä sitte olet huomannut?
Elvi. Sen, Liisi, että siitä päivästä, kuin sinä meillä ensi kerran kävit…
Liisi. Sittenkin minä?