Selma (taputtaen häntä kädelle ja nauraen). Kaikkia sinä — —!
Liisi. Ja kun minua lisäksi niin kauheasti veti teidän läheisyytenne.
Selma (kuin äsken). No, sehän on hauska kuulla.
Liisi. Ja terve olen ollut ja iloinen, melkein rasavilli välistä, täti.
Selma. On se todellakin hauska nähdä tuollaista elämänhaluista ihmistä, kuin sinä olet, — meidän aikaan.
Liisi. Pyh! Minäkö elämänhaluinen? Kuolla minä tahdon…
Selma. Älä nyt joutavia jaarittele!
Liisi. Niin, minä alan nyt oikein tasaantua, täti. Olenhan jo taas vuotta vanhempi, kuin viime kesänä.
Selma (naurahtaen). Et sinä ole ollenkaan vanhentunut tällä aikaa. Olet ihan samallainen.
Liisi. Vaikka jo on alkanut harmaita hiuksia päähän ilmestyä ja säteitä silmien nurkkiin.