Selma. Mitä sinä nyt höpiset! Nuori, kaunis, iloinen edelleen!
Liisi. Tuo kaikki on vain pettävää, täti, — tuo nuoruus, kauneus, iloisuus.
Selma. En minä nyt osaa sinua mielistellä. Älä pyydäkään!
Liisi. Ja kuitenkaan ei kukaan ole tästä nuoresta leskestä huolinut. Siinähän on todiste.
Selma. Älähän hätäile! Ehkä joku piankin taas…
Liisi. Ehkä, mutta semmoinen, josta en minä huoli.
Selma. Jokaisella tietysti on oma mittapuunsa siinä asiassa.
Liisi. Niin. Ja minulla vielä oma luontoni lisäksi.
Selma. Joka on?
Liisi. Että kun en saa sitä, jota… jonka minä tahdon, niin suutun oikein hurjasti ja — enpäs sano, mitä teen.