Liisi. Minä tässä puhelin tytön kanssa.
Mikko. No, mitäs…?
Liisi. En tiedä, onko maailmassa toista semmoista — aarretta?!
Mikko (naurahtaen). On se aarre! Semmoiseksi on käynyt, ett'ei tolkkua mitään.
Liisi. Tyttö näkyy todellakin rakkautensa tähden olevan valmis vaikka hirteen menemään.
Mikko. Sitähän minäkin pelkään, ett'ei se vielä jotakin semmoista tuhmuutta tekisi.
Liisi. Minkäs sille sitte voi? Ei taida auttaa muu Mikon, kun jättää asia sikseen ja pitää hyvänään.
Mikko. En toki niinkään vielä jätä. Vielä hänet isännän eteen tilille otan, se on vissi.
Liisi. Koettakaa, koettakaa sitte!
Selma (tulee rientäen ulos portaikolle). Liisi, Liisi! Oletko täällä?