Liisi. Täti?
Selma (Mikolle, kiireesti). Kyllä minä luulen, niinkuin sanoin, että poikani kohta tulee. Mikko on hyvä ja odottaa.
Mikko. Kiitoksia vain. (Istuutuu kiikkulaudalle.)
Selma (Liisille syrjään). Mitä on tapahtunut, Liisi hyvä? Elvi on ihan suunniltaan. Onko teillä jostakin ollut puhe, joka hänet semmoiseksi on saanut?
Liisi. Onkos hän teille, täti, jotakin sanonut?
Selma. Ihan äkkiarvaamatta rupesi hän kanssani puhumaan ja minulta kyselemään, tiedänkö minä, onko Hemmo Hiljan lapsen isä?
Liisi. Siis samaa kuin minultakin.
Selma. Niinkö? Mutta mistä, Herran nimessä, on hän sen saanut… siihen luuloon tullut?
Liisi. Onkos se totta sitte, täti?
Selma. Mistä minä…?! Enhän minä… Ei Hemmo ole minulle siitä puhunut, jos niin onnettomasti olisikin.