Tapaus: Helsingissä. Aika: 1880-luku.
Sulkumerkkien (* *) välillä olevat vuoropuheet tarkoittavat lyhennyksiä näyttämöä varten. Nämä lyhennykset ovat Tohtori Kaarlo Bergbom-vainajan tekemät.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Asessori Raunion jotenkin rikkaasti sisustettu sali. Perällä kaksi ovea; niistä on toinen (katsojista vasempaan) auki ja vie eteiseen, josta näkyy sen tummalasinen ulko-ovi ja naulakossa päällysvaatteita riippumassa; toinen, kiinni oleva, on asessorin työhuoneen ovi. Salissa, vasemmalla, keskivälissä seinää on trymoo ja sen ja etuosan välillä sohva, pyöreä sohvapöytä punaisella varjostimella varustettuine lamppuineen ja kirjoineen, sekä nojatuoleja; huonekalujen puu on mustaa, vaate punaista, kukitettua silkkiä. Seinillä on tauluja ja kaikki tavoittelee loistoa, mutta tuntuu kylmältä. Oikealla on myöskin ovi; sen ja näyttämön etuosan välillä seisoo syrjittäin komea flyygeli. — Esiripun noustessa kuuluu viimeiset tahdit nelikätisesti soitetusta sonaatista.
Ella, noin 17 v. vanha, ja neiti Moilanen istuvat soitikon ääressä.
ELLA (Nousee ylös ja panee nuotit kiinni). Kas niin! Jo nyt voi riittääkin täksi kertaa.
NEITI MOILANEN (Katsoo kelloansa). Mutta tunti ei ole vielä täysi.
ELLA. En minä jaksa enää. Tämän uuden flyygelin näppäimet tuntuvat niin hirveän raskailta. Sormeni väsyvät niin pian.
NEITI MOILANEN (Nousee myöskin ylös pianotuoliltaan). Sepä se juuri sitte antaakin sormille voimaa, joka on aivan välttämätön hyvää tekniikkiä varten.
ELLA. Vaikka, mutta en minä nyt enää viitsi. Ja sitäpaitse tulee meille kohta visiittejä. Tänäänhän on sunnuntai.