RAUNIO. Huonommin kuin muut, joilla on varoja? Niinkö? Ja jos muut elävät ylellisesti, niin pitääkö sinun samoin, vaikka varasi sitä eivät sallisikaan?
ROUVA RAUNIO. Ennen pitäisi siis kieltäytyä kaikesta, — kaikesta seurustelustakin ihmisten kanssa?
RAUNIO. Vaikka niinkin, jos me häpeämme elää ihmisten parissa varojemme mukaan. Sillä meidän ei tule elää ihmisten tähden, vaan itsemme, perheemme ja sen kautta maamme ja koko ihmiskunnan hyväksi.
ROUVA RAUNIO. Minä en sinun filosofiiasi käsitä, en voi enkä tahdo käsittää, sillä sinä puolestasi unhotat aivan, mikä käy laatuun, mikä ei. Ensiksikin on mahdotonta vetäytyä kokonaan kodin, niinsanoakseni, luostarielämään, kun kerran ihmisten parissa elää ja tahtoo elää.
RAUNIO. Mahdotonta, tietysti, sen, joka ei osaa antaa arvoa kodille ja sen oikealle merkitykselle. Ja toiseksi?
ROUVA RAUNIO. Ja toiseksi en minä, patruuna von Åkerhjelmin ainoa tytär, ole semmoiseen elämään tottunut enkä voi siihen koskaan tottua. Pitäisikö minun esimerkiksi olla ilman yhtä ainoatakin silkkileninkiä ja tyttäreni iäti käydä doffelipalttoossa, kun nykyään jokainen kyökkipiikakin silkissä kahisee ja plyyshipalttoossa mahtailee, pitäisikö meidän sen tähden homehtua kodin nurkkaan ketäkään ihmistä näkemättä? E-hei, sitä emme voi, niinkauan kuin sinä tahdot olla minun mieheni ja tyttäreni isä.
RAUNIO. Se on huono puolustus, tuo sinun entinen kajahteleva sukunimesi, vaikka sitä niin usein hyväksesi käytät. Sillä se maailmankatsomus, joka on ainoa perintösi siltä nimeltä, oli juuri sen raunion perustuksena, minkä tähden sinä jäit sinulle tulevaa, aineellista perintöä vaille. Itsehän varsin hyvin tiedät, että kun patruuna kuoli, niin tuli ilmi, että velat vain olivat hänen rikkautensa ja että siis sinun tottumuksesi saivat surullisen lopun.
ROUVA RAUNIO. Se näkyy olevan sinulle yhä vielä kipeä kohta, sillä samalla pettyivät sinun toiveesikin yhtä surullisesti.
RAUNIO. Lorua se on, Betty, että minä olisin rikasta perintöä toivonut.
Sillä minä en ollut sokea nähdäkseni, minne sellainen elämä vie.
Sitäpaitsi oli isäsi jo kuollut, kun sinut nain, sen muistanet myös.
ROUVA RAUNIO. Olit kai siis siinä sokea, kun minut kuitenkin nait, köyhyydestäni huolimatta?