RAUNIO. No hyvä! Niitä on kaikkiaan noin kolmekymmentä tuhatta. Ja "juoksevia" velkoja, niihin vekselit luettuina, on kahdeksan tuhatta. Rahat ovat lopussa ja lähteet myöskin. Huomenna on kolmetuhatta markkaa välttämättä maksettava ja sitäpaitsi elää pitää, joll'ei itsensä, niin ihmisten tähden. Asia kai on selvä?
ROUVA RAUNIO. Mutta, Georges, miksi olet noin epätoivossasi? Ehkä on apu lähempänä kuin luuletkaan?
RAUNIO. Mitä tarkoitat?
ROUVA RAUNIO. Ehkä voisi Lager…
RAUNIO. La…! (Katsoo vaimoonsa pitkään). Minä en ole häneltä koskaan penniäkään lainannut enkä tahdo lainata.
ROUVA RAUNIO. Mutta mikset? Hänhän on isävainajani paraimman ystävän poika ja mekin olimme lapsuuden tuttavia. Hän voi sinua auttaa ja auttaisi varmaan mielelläänkin. Miksi et tahdo, Georges?
RAUNIO. Taaskin, miksi. Siksi, ett'en häntä rakasta, siksi ett'en voi häntä kunnioittaa, tiedäthän sen.
ROUVA RAUNIO. Vaan minä en löydä mitään järkevää syytä siihen. Päinvastoin on hän niin herttainen mies, sivistynyt ja hieno käytökseltään.
RAUNIO. Niin, mutta useimmitenpa juuri piilee tuon herttaisuuden, sivistyksen ja hienouden takana mitä kauhein törky. Puhdas paita verhoo usein mitä likaisinta ruumista.
ROUVA RAUNIO. En käsitä sinua, Georges. Tähän saakka olet aina ollut vaiti, kun on ollut puhe kamreeri Lagerista ja sen tähden olen luullut, ett'et ainakaan mitään pahaa hänestä ajattele.