(Mies menee eteiseen ja ottaa korinsa, jolla hän oli kruunun tuonut. Hänen avatessaan eteisen ulko-oven, tulee lehtori Sola vastaan ja riisuu päällystakkinsa eteisessä).
RAUNIO (Vaimolleen, miehen mentyä eteiseen). Mitäs hän tahtoi?
ROUVA RAUNIO. Ei mitään, ei mitään. Tekisi vain mieleni vaihtaa tuo valkoinen kupu punaiseen ja sen tähden lupasin itse poiketa puotiin siitä puhumaan. Ja eikö totta, että punainen kupu harmonieeraisi paljoa paremmin huonekalujemme punaisen silkkiverhon kanssa? Mutta ethän sinä katselekaan koko kruunua, Georges.
SOLA (Joka tällä välin on tullut saliin). Mitäs herrasväki täällä niin katselee? Hyvää päivää! Hyvää päivää!
(Raunio ja hänen rouvansa, jotka ovat seisoneet selin eteiseen
päin eivätkä ole huomanneet Solan tuloa, hämmästyvät kovin).
RAUNIO. Aa! Sinäkös se olet? Terve tultua!
SOLA (Rouva Rauniolle). Suokaa anteeksi, armollinen rouva; taisin säikäyttää teitä kovin odottamattomalla tulollani. Pyydän tuhannesti anteeksi.
ROUVA RAUNO (Käsi sydämmellään). Todellakin. Sydämmeni oikein taukosi sykkimästä.
RAUNIO. Betty on käynyt niin hermostuneeksi viimeisinä aikoina. Mutta ei se mitään, ei se mitään! Me tässä katselimme tätä kruunua…
SOLA. Niin vainkin! Aina jotakin uutta, aina jotakin uutta! Ja mikä kaunis, mikä loistavan komea kruunu! Toivotan onnea!