RAUNIO (Hiukan hämillään). No, kiitos, kiitos! — Me tässä tuumasimme… Betty, näet, arvelee, että punainen lampunkupu sopisi paremmin yhteen huonekalujemme kanssa ja tahtoo vaihtaa tämän valkoisen punaiseen. Mitäs sinä siihen sanot, veli Sola? Sinullahan on muistaakseni laudatur estetiikassakin.
SOLA. Mitäpä minä? De gustibus non est disputandum, niinkuin tiedät. Mielestäni tosin tuollainen ruusunpunainen valoishämy on hyvin soma budoaarissa tahikka makuusuojassakin, mutta — (Kääntyen rouva Raunioon päin) kyllä kai rouva sen asian paremmin ymmärtää kuin minä.
ROUVA RAUNIO. Georges, ole niin hyvä ja tuo minulle lasi vettä, tahi — ei, kyllä minä menen itse…
SOLA. Voitteko yhä pahoin säikähdyksestänne, hyvä rouva? Sepä nyt oli ikävä! (Rouva Raunio nyökäyttää myöntävästi päätään ja menee oikealle tyytymättömän näköisenä. Sola katsoo kauan äänettömänä hänen jälkeensä). Sepä nyt oli ikävä todellakin!
RAUNIO. No, ei se ole mitään. Kyllä se menee ohi. Käy nyt vain istumaan ja juttelemaan! Hauskapa oli taas sinuakin tavata pitkistä ajoista.
(He istuvat).
SOLA. Todellakin; siitäpä on hyvinkin pitkät ajat, useita kuukausia, luulen… Niin vainkin, emmehän ole muuta kuin kadulla vain pikimmältään nähneet toisemme siitä saakka, kun minun — muistatkos? — täytyi sinua karhuamassa käydä. Siitä sen näkee, kuinka harvoin nykyään käyt vanhaa ystävätäsi katsomassa.
RAUNIO. Nuo kirjoituksenihan, syrjätyöni, siihen syynä ovat, niinkuin hyvin tiedät. Senpätähden toivon, kunnon veliseni, että silloinkin soit minulle anteeksi, ett'en itse joutanut sinulle lainaasi takaisin tuomaan, vaan että täytyi se kirjeessä lähettää.
SOLA. Joutavia anteeksi pyyntöjä! En minä sitä sillä sanonut. Olisipa muutoin vain hauska ollut, jos kuitenkin joskus olisit pistäytynyt luokseni tarinoimaan. Tältä ajalta onkin keräytynyt, luulen ma, paljon puheltavaa, Yrjö veli?
RAUNIO. Onpa kyllä. Ja usein olen, usko pois, ajatellut, itsekin, että miks'ei se Solakaan enää käy keskustelemassa kaikista asioista, niinkuin ennen aikaan? Senpä tähden nyt olitkin oikein kiltti, kun vihdoinkin tulit.