ELLA. Siinä tapauksessa sitte emme kutsu neiti Moilastakaan, vai kuinka?
ROUVA RAUNIO. Enpä tiedä. No, voimmehan hänet yhtä kaikki kutsua, vaikka ei hän kuitenkaan tule.
ELLA. Miksi luulet, ett'ei hän tulisi?
ROUVA RAUNIO. No, sentähden, ett'ei Sola ole kutsuttu. Yleisestihän jo puhutaan, että he ovat kihloissa.
(* ELLA. Uskotko sitä todellakin, mamma?
ROUVA RAUNIO. Miksi en sitä uskoisi. Ja tietystikään ei neiti Moilanen silloin tule ilman sulhastansa. *)
ELLA. Mutta jos hän tulee, mamma?
ROUVA RAUNIO. No, entä sitte? Ainakin on hänellä enemmän elämän tapoja, kuin hänen lehtorillaan.
ELLA. Mutta varmaankaan ei hänellä ole vaaleata baalileninkiä? Ja miltä se näyttäisi, kun hän yksinkertaisessa villapuvussaan ja sileäksi kammattuine hiuksineen olisi meidän joukossamme? Sehän olisi liiaksi silmiinpistävä. Fi! Ca serait tout-à-fait mauvais genre!
ROUVA RAUNIO. Kutsua täytyy meidän hänet kuitenkin. Ja tietysti on hänellä niin paljon älyä, ett'ei hän tule, ell'ei hänellä ole sopivata pukua. Hän on kuitenkin kelpo tyttö, vaikka mielipiteiltään — kuinka sitä sanoisin — liian vanhanaikuinen.