ELLA. Eli liian uudenaikainen. Molemmat mielipiteethän menevät liiallisuuksiin. Les extremes se touchent.
(Eteisen kello helähtää. Ella säpsähtää ja hyppää
iloisesti trymoon eteen otsakiharoitaan korjaamaan).
ELLA (Peilin edessä puolikovaan). Se on hän, — kamreeri… Hän lupasi tulla tänään.
(* ROUVA RAUNIO (Juoksee myöskin peilin luo ja laittelee myöskin hiuksiaan seisoen Ellan takana). Mutta kuinka tulisi hän tähän aikaan? Sanoiko hän varmaan? *) (Palvelusneitsyt juoksee oikealta salin läpi eteisen ovea aukaisemaan). (* Ella mene jo, että minäkin saan nähdä… (Ella juoksee oikealle olevan oven luo, Rouva Raunio pyörähtää ja istuutuu lähellä olevaan nojatuoliin. *) Neitsyt aukaisee oven, joka ei ole lukossa, ja neiti Moilanen astuu eteiseen).
NEITI MOILANEN (Eteisessä). Vai ei ovi ollutkaan lukossa?
ROUVA RAUNIO. Aa, neiti Moilanen! Quand on parle du soleil, on en voit le rayon!
ELLA (Ensin hiukan pahastuneena). Sanosit, mamma, edes: Quand on parle du loup, on en voit la queue, niin sopisi se paremmin neiti Moilaselle.
(Palvelusneitsyt menee takaisin oikealle).
NEITI MOILANEN (Sisääntultuaan ja tervehtien). Suokaa anteeksi, mutta minä olen jo niin unhottanut huonon Ranskan kielen taitoni, ett'en ymmärrä enää kaikkia sukkeluuksia.
(Istuutuu väsyneenä tuolille oven suuhun).