TUOMARI (Jeremiakselle). Sinun vaimo oli kotona sine ilta. Oliko hen makka tai valvo, kun sine tulit kotona?
JEREMIAS. Makuullahan se oli. Kuin pölkky makasi, kun minä tupaan tulin, — ei sano mitään kuulleensa. Enkä minä tiedä, mikä sille sinä yönä tuli, mutta silloin se kuorsasikin kuin sika, vaikk'en oo sen kuullut koskaan ennen kuorsaavan.
JULKUNEN (varottaa taas sormellaan).
TUOMARI. No, no, no, no! — Mutta onkos sulla sitte mite vierasmiehiä, jotka sen on nehnyt?
JEREMIAS. Onhan ne. Sanoinhan minä jo. Täällähän ne on Aapo ja Kaisa käräjäpaikalla.
TUOMARI. Kuka ne on? Nimet?
JEREMIAS. Sehän se on Helanterin renki Aapo Ropponen ja naapuri
Issakaisen piika Kaisa, — Ripuli se on sukujaan.
TUOMARI (merkitsee sen paperille). Mändylin kallar in vittnen, drengen Aapo Ropponen och tjenstepigan Kaisa Ripuli!
SILTAVOUTI (joka koko ajan on tarkkaan kuunnellut, toinen käsi korvan takana, säpsähtää, ikäänkuin heräten). Aa… Aa… Aapo Roppo… ja… ja… ja…?
TUOMARI. Aapo Ropponen och Kaisa Ripuli.