KAISA (kovemmin). Jaa, juu, ka, ilkiänhän minä sen kovemminkin…
Se on nyt sitte sill'viisiä — ja sen tietää joka ikinen henki
Issakaisellakin — että tuo Jeremias elää eukkonsa kanssa ihan kuin
kissa ja koira, niinkuin pruukataan sanoa.
TUOMARI. Mutta ei se kuulu tehen.
KAISA (keikeästi). Jaa, juu, mut kyllä se kuitenkin vähän niinkuin kuuluu, herra herrassyötinki…
JULKUNEN (varottaa sormellaan). So, so, so!
KAISA. … sillä siinä se on ihan vissisti koko tämän jutun alku ja juuri, niinkuin pruukataan sanoa. Se tuo Jeremias, nähkääs, juo kuin tratti, niinkuin pruukataan sanoa, juo ja tappelee…
JEREMIAS. Mut s'ei o totta!…
TUOMARI. Pideke sine suus'?!!
KAISA. Onpa hyvinkin totta, herra herrassyötinki. Sen tietää kyllä
Samuli…
SAMULI (vakuuttavasti). Joo, kyllä!
KAISA. …. kerrankin se oli tadikolla, tuo Jeremias, sivaista Serahviinaa päähän ja jos ei oisi silloin Samuli sattunut väliin tulemaan, niin siinä se makaisi Serahviina vieläkin tunkiolla. Ja siitä lähtien…