JEREMIAS. Pianhan minä… Niin sitte se Serahviina sanoi, että "mitäs jos sinä veisit sen porsaankin markkinoille ja möisit; mitäs me sillä tehdään?" — "Mitäkö tehdään?" minä sanoin; "annahan tuon olla vaikka ratoks' e'es, kun ei meillä lapsiakaan ole", minä sanoin…
PERSKA (nykii Jeremiasta takaa takista). Lyhyesti! Lyhyesti kerro!
JEREMIAS (puolikovaan). Ka, enhän minä lyhyemmin osaa… (Kovaan.) Se oli nähkääs, meillä ensin pienempänä tuvassa, vaan sitte minä sen muutin porstuaan, jossa sillä oli kaukalonsa vintin rappusien alla. —
TUOMARI. No, no, no! No, minne sine nyt mene taas?!
JEREMIAS. Sitähän minä vaan tahdoin sanoa, että siitähän se Serahviina riitelemään rupesi! "Mokomakin elukka", se sanoi, — "vai ratoksi? Vastusta siitä vaan on eikä hyötyä mitään." — "No, jokos senkin ruokkiminen sulle liikaa on, ett'et sitäkään kehtaa", minä sanoin…
TUOMARI. Ole vait' ja vasta mulle lyhyest': miste sine syytte Samuli
Huilu?
JEREMIAS. Mistäkö syytän? Sitähän minä… tuota… korkea laki ja oikeus, tässä juurta jaksain niinkuin selittää tahdoin. Siitä markkinareisustahan minä aloin, kun se varkaus siihen aikaan tapahtui.
TUOMARI. Sine siis syytte Samuli Huilu varkaust'?
JEREMIAS. Varkaudesta, varkaudesta? Mistäs sitte?
SAMULI (naurahtaen). Kyllä se ei ole totta. Se valehtelee, tuo
Jeremias. Elkää sitä uskoko!