SORMUNEN. Onhan niitä.
HOLM. Pankeissa ja — ostoksia rouvallesi?
SORMUNEN. Vähän jos mitä! — Kuulehan: milloinka luulet parhaiten voitavan tavata asianajaja Karpénia kahden kesken? Minulle on sieltä Jänisjärveltä annettu toimeksi neuvotella hänen kanssaan eräästä sekavasta riita-asiasta.
HOLM (rykäisten.) Ja-ha, jaa. Minä luulen että hän parhaiten on tavattavissa tuossa yhden tienoilla päivällä. Ne makaa aina niin kauan, nuo asianajajat, — illat myöhään istuvat kapakoissa.
SORMUNEN. Eikös sitä pidetä taitavana asianajajana?
HOLM. Karpénia? — Kyllä. Varsinkin "sekavissa riita-asioissa." — Hän asuukin, sitäpaitsi, tässä ihan vastapäätä.
SORMUNEN. Kiitos. — Kyllä minä löydän. — Pitää koettaa sitä ennen jossakin saada edes pikku voileipä.
HOLM. Ota ryyppy ainakin, ell'et muuta saa. — No, morjens! Käy nyt kuitenkin vielä talossa ennenkuin kotia lähdet.
SORMUNEN. Kiitos. Terveisiä vielä rouvallesi. (Menee.)
HOLM (saatettuaan Sormusen ulos, palaa ja näpäyttää iloisesti sormiaan.) No, nyt tulee hauska. (Ruokasalin ovelta.) Helmi hoi!