HERTTA. Minä itse. Kukas?
HOLM. Tässä on ruokatavaroita. Kävin ne itse torilta ostamassa.
(Työntää pussin rouvalleen.) Siin' on! Keitä nyt sinä itse!
HERTTA (työntää pussin takaisin miehelleen.) Minä en jouda. Minun on heti paikalla lähdettävä komiteaan. (Alkaa laitella hattua päähänsä.)
HOLM. Mutta kaikkien ihmeitten nimessä! Minun pitää saada ruokaa, minä tahdon syödä. Minun pitää saada aamiainen päästäkseni virastoon.
HERTTA. Siihen en minä voi mitään.
HOLM. Mutta me saamme vieraita päivälliseksi.
HERTTA. Jopa! Kenen nyt?!
HOLM. Juuson rouvineen.
HERTTA. Ha-ha-ha-ha!
HOLM. Mitä sinä naurat, Hertta?! Tämä ei ole ollenkaan leikin asia. Sanon sinulle: se oli Juuso, joka äsken soitti. Hän kiroili sinua, — sanoipa koko nälkälakon mammaksi! — ja vaati, että sinun on valmistettava meille kaikille ruoka, koska sitä ei saa enää ravintoloissakaan.