Riitta. Päästäkää! Pois! Minä en ole mitään rikosta tehnyt! Irti! (Riuhtaisekse irti.) Vaan saattepa nähdä kohta! (Juoksee pois perimäisestä ovesta.)
Fincke (juoksee ensin Riitan jälkeen ovelle, vaan pysähtyy, miettii kotvasen ja menee sitte etumaiselle ovelle, jonka työntää auki.) Henrik, tule!
Horn (tulee). No? Keskustelunne tuli pitemmäksi ja… ja… tulisemmaksi, kuin luulitkaan.
Fincke. Tuo naikkonen ei ole niinkään vaaraton, näen mä. Miehensä intohimo näkyy häneenkin tarttuneen.
Horn. Tuliko mitään ilmi, vai?
Fincke. Naiset ovat mitä oikullisimpia aina. Hän voi jatkaa miehensä ja veljensä kiihotusta. Ell'ei pahempaakin tee.
Horn. Sitte on parasta, että ajoissa koetetaan saada Nyrhin ja Multiaisen asia ratkaistuksi.
Fincke. Se on minunkin mielipiteeni.
Juh. N:poika (syöksyy hengästyneenä perimäisestä ovesta sisään). Herra käskynhaltija!
Fincke. Mikä on?