Riitta. Heittäkää, niin saan tämänkin kurjan yrityksenne kaikille kertoa.
Fincke. llmeneepä sinussakin jo sukusi ilvesluonto. Et näy miestäsi huonompi olevan.
Riitta. Enkä tahdokaan olla. Sillä tiedän nyt, mitä minun tehtävä on.
Fincke. Sen näen. Tahdot miehesi ja veljesi kanssa tuomittavaksi joutua.
Riitta. En sitäkään uhkaustanne enää kammo. Enkä armoa enää heidän puolestansa rukoile. Minä vaadin teiltä heidän vapauttamistaan. Ja ell'ette te vapauta heitä, niin…
Fincke. Hullu! Raivoat! Et tiedä mitä puhutkaan nyt!
Riitta. Ha-ha-ha-ha-ha! Sen tiedän kyllä.
Fincke. Malta mielesi, Riitta! Uhkauksesi tää on vaarallinen. Yhden kerran varomattoman sanasi annan anteeksi, vaan toiste sitä en enää tee.
Riitta. Anteeksi antoa minä en teiltä tarvitse enkä puolestani teille koskaan anteeksi anna, te kirottu konna!
Fincke (tarttuen jälleen Riittaa käsiranteeseen). Mitä sanot? Häpäiset kuninkaan käskynhaltijata! Polvilesi! Pyydä anteeksi! Paikalla! Taikka annan vangita sinut heti.