Huovi (portilta). Kuulkaahan, mitä ääntä ne pitävät!
Arpiainen (kuuntelee). Totta saamari! Jo ovat helvetin portit selkosen Selällään. (Juoksee kuistin kautta sisään.)
Huovi (portilta). Nyt on oltava varuillamme. Parasta, että annan varoitusmerkin ja miehet kerätään asemilleen. (Antaa varoitusmerkin, joka uudistuu vartiomiehestä toiseen, loitoten yhä kauemmas.)
1:nen huovi. Ei ole leikki kaukana.
2:nen huovi. Sitähän tässä aavistettiin, että vielä jotakin tulla pitäisi.
3:s huovi. Eikä syyttä sotaväkeä tänne näin paljoa kerätty.
4:s huovi. Totta totisesti! Kun on kansaa kaikilta maan ääriltä!
(On alkanut vähitellen hämärtää. Täysi kuu kohoaa kalpeana aittojen takaa. Kansan kohina lähenee.)
Fincke (tulee kiireesti rappusille Arpiaisen ja Juh. N:pojan seuraamana). Vai tulevat tänne?! No, tulkoot! Minä olen valmis heitä vastaan ottamaan. Käskyt ovat siltä varalta jo edeltäpäin tarkkaan annetut. — Siis on mestauslava valmis?
Arpiainen. On, herra käskynhaltija. Ja pyövelitkin paikoillaan.