Nyrhi. Ja minkä lausuin vast'ikään, se on oleva tästä lähin kehoitukseni kaikille. — Elkää siis vielä menkö, hyvät naapurit! Vuottakaa! Palaan paikalla ja ilmoitan päätöksemme. Nyt se on tehtävä ja kohta saatte sen kuulla. (Juoksee sisään.)
Helka (tulee aitasta, kantaen leipää, kupissa kaloja ja lautasella kuivattua lihaa, jotka vie tupaan).
Riitta (seuraa häntä, kantaen vastakirnuttua voita).
Vainikainen. Kas, hyvää päivää, Riitta! Talouden puuhissa — voita ollut kirnuamassa, näemmä.
Riitta. Niin. Sitähän… Missäs sitä pitäisi…?
Tarkka. Terveeksi! — Missäpäs muussa. Emännän toimissa sen olla pitää, joka kohta emäntänä omassa talossaan hyörii.
Haataja. Hyviä päiviä! — Ja kun tässä katselen, niin sen vain sanon, että nuoren ja pulskan vaimon se Nyrhin Maunu täältä Multialasta itselleen sieppaa.
Riitta. Mitäs te nyt, isäntä, joutavia…!
Vainikainen. Mikä on totta, se on totta, sanon minäkin.
Tarkka. Ja viikon perästä ne siis jo vietetään läksiäiset?