Riitta. Niinhän nuo ovat päättäneet.
Haataja. Ettäkö ilman morsiamen suostumusta?
Vainikainen. Eihän toki.
Riitta. No, eihän sentään.
Tarkka. Sitähän minäkin. Ei sitä Multiaisen Riittaa ole niinkään viety, vaikka olisi ottajia kyllä ollut ennenkin.
Helka (tulee ja ottaa voin Riitalta). Tähänkös sinä, kultaseni, tarinoimaan jäitkin?
Vainikainen. Meidän se oli syy. Elkää panko pahaksenne. Ei hennottu laskea.
Haataja. Oikein tässä tahdottiin ihaella teidän tytärtänne, emäntä hyvä.
Helka. Vielä siinä mitä! — Tuohan, Riitta, haarikalla kirnumaitoa tupaan. (Palaa sisään.)
Riitta (menee aittaan). Paikalla, äiti.