"En minä puhu pukista,
Sano en sarviraavahasta,
Enkä laula lampahista,
Kellokauloista kelota;
Puhun putron keittäjästä,
Ruokapuustani pumajan,
Laulan ruoanlaittajasta,
Oluen osoajasta. Kiitos kaunoisen
Jumalan Emännästä tään talosen!
Tämän ruoan laittamasta,
Tämän pöydän täyttämästä,
Liioilla lihamuruilla,
Kaunehilla kakkaroilla.
Kiitos kaunoisen Jumalan
Emännästä tään talosen!
Hyvin on tehnynnä emäntä,
Kun ompi olutta pannut,
Siit' on tehnyt sen paremmin,
Kun on juomahan
kututtu."
Ja vaikk'ei oltu kutsuttuina kiitämmepä kaiketinkin. (Juo. Siellä täällä naurahdusta.)
Muut kuokkavieraat. Kiitos kaunoisen Jumalan, Emännästä tään talosen!
Helka. Kiitoksia kiittämästä, hyvät vierahamme! Eikä kestä kiittääkään.
Multiainen (nousten seisomaan.) Kiitos olkoon Jumalan, kaiken hyvän antajan! Siunatkoon Hän sukumme kaiken, maallemme menestystä suokoon, rauhaa kansallemme tuokoon! Kiitos, kiitos, vierahamme! (istuutuu.)
Nyrhi (joka viimeksi on ollut vilkkaassa keskustelussa hänen toisella puolellaan istuvan Kupian kanssa). Rauha ei ole mahdollinen ennenkuin sortajamme ovat kukistetut..
Riitta (tyynnyttäen häntä). Maunu rakas! Elä anna pahan mielen pitojamme pilata.
Multiainen. Niin. Koettakaamme edes täksi päiväksi unhottaa vihollisemme.
Tarkan emäntä. Sitäpä minä olen täältä katsellut, että mikäs sen sulhasen oikein on, kun ei ilo ilolta hänen kasvoissaan loista, vaikka tuossa nuorikkonsa vieressä istuukin.
Nyrhi. Ilmoittakoon Kupia kaikkien kuullen, minkä minulle vast'ikään kertoi, niin saatte tietää, mikä iloani häiritsee.