Kupia. Emäntä raukka siitä kyllä epätoivoissaan itkemään ja polvillaan pyytämään tyttärensä kapiota takaisin. "Elä tillitä", siihen vouti vain tiuskaisi, "ja tyydy siihen, että näin vähällä pääset." Ja niine hyvineen ajoi tiehensä.
Nyrhi. Sen pituinen se! (Kaikki ovat vaiti, päät kumarassa.) No, hyvät vieraat! Käykää karkeloon nyt! Nyt minä teitä pyydän. (Naisten joukossa kuuluu huokauksia. Miehet muristen puhelevat keskenään.) Vai eikö halutakaan enää?
Helka. Sitä emäntä parkaa! Voi Herra Isä!
Riitta. Ja Eliina raukkaa!
Liukku. Löytyykö enää nimeä sille miehelle?!
Multiainen. Peto, peto, todenperään, eikä ihminen!
Nyrhi Ja siltä pedolta on nyt vihdoinkin kynnet katkaistava. Vai vieläkö kauemmin kärsimme, miehet, että näin naisiamme häväistään, kaikkien työtä ja omaisuutta haaskataan? Eikö lähdetä jo? Ja paikalla?
Ääniä joukosta. Loppu on siitä tehtävä.
Nyrhi. Oikein. Ja olisipa tässä nyt, niin näyttäisimme, mistä mies on kotoisin.
Muuan kuokkavieras (juoksee äkisti sisään). Tuolta mäen törmältä ajaa koko veronkantajajoukko. Eiköhän liene Pertti vouti tänne tulossa?