Kupia. Emäntä ei mitään vastaukseksi. Leikistä kai jo pelkäsi toden tulevan ja katsoi parhaimmaksi olla vaiti. Siinä sitte vouti pyysi olutta juodakseen.
Nyrhi. Ketun myrkkyä sen olisi oitis saada pitänyt!
Kupia. Mitäs! Emäntä olutta kellarista hakemaan. Vaan…
Nyrhi. Kuulkaa nyt!
Kupia. Sillä aikaa ottaa Pertti vouti keritsimet ja leikkaa luomet poikki, pistää palttinakääryn säkkiin ja säkin verokuormalleen viskaa.
Nyrhi. Kuin oman tavaransa ainakin.
Kupia. Ja kun emäntä palaa…
Nyrhi. Ja vieraalle olutta tarjoo!…
Kupia. "Miehesi lurjus", siinä vouti hänelle ärjäisee, "ei ole sakkojaan suorittanut, niinkuin Kustaa kuningas vaatii. Sen tautta", sanoo, "otin tuosta palasen palttinata korvaukseksi, kun et minulle vaivoistani sitä antaa suvainnut."
Nyrhi. Otti ja vei. Eikä kukaan emäntää ole auttanut omaansa takaisin saamaan sen jälkeenkään. No, mutta! Eiköpä niin?! Ihan tavallinen juttu!