Kupia. Kerron ja kertoa pitää. Eipä liene vielä kuultu moista itsevaltiutta missään.
Nyrhi. Koiruutta, sano, ryöstöä ja rosvoamista.
Kupia. Niin, nähkääs, Ihalanojan taloon oli Pertti tullut veron kantoon. Emäntä siellä yksin kotona, kangasta kutomassa, istui.
Nyrhi. Uurasteli rauhallisissa kotiaskareissaan!
Kupia. Tytär Eliina on miehelään menossa. Tyttärelleenpä siinä kapiopalttinata kutoikin.
Nyrhi. Ja minkälaista! Tunnetaan sen emännän taito laajemmallakin, kuin vain kotikylässä.
Kupia. Neljäkolmatta kyynärämittaa kuului jo valmista olleen tukin ympärillä.
Nyrhi. Kun vouti raato astui tupaan.
Kupia. Niin. Siitä Pertti emännän kanssa keskustelemaan. "Onpas sinulla", sanoo, "oikein peninkulmittain oivaa palttinata. Kun minun nyt näin monta peninkulmaa täytyy veronkannossa kiertää, niin annat maar' minulle tuosta palasen vaivoistani?"
Nyrhi. Sen palaset kyllä tunnetaan.