Helka. Terveinä — Jumalan kiitos! — niin pitkältä matkalta. — Eivätkös isännät vielä ole muita mukana olleita tavanneet — Liukkua, Remestä tai Kupiaa?
Vainikainen. Emme ole.
Tarkka. Lähetystön johtajaltahan sitä tultiin asiata tiedustelemaan.
Helka. No. Kyllä hän kertoo. Vaikka yhdessähän ne olivat kaikki kuninkaan linnassa olleet.
Vainikainen. Vai kaikki he saivat kuninkaan nähdä?
Helka. Niin. Ja hyvin sanoo Inko Kustaa kuninkaaseen ihastuneensa. — Kauniin miehenkin sanoo kuninkaan olevan.
Vainikainen. Sitähän ne kaikki kuuluvat sanovan, jotka hänen nähneet ovat.
Tarkka. Oikein jalo muodoltaan, sanotaan.
Helka. Mutta kovin taitaa olla kiivasluontoinen, koska niin oli tuimistunut, kun kuuli meidän miesten valitukset täkäläisiä herroja vastaan.
Ääniä joukosta. Vai niin?! Vai tuimistunut?!