Riitta (ovella). Auttakaa, miehet! Hyvät ystävät, auttakaa! Nyt ne vievät hänet. Surmaavat. Auttakaa, Jumalan tähden!
Helka (vaipuu kauhistuneena polvilleen penkin viereen). Oi, pyhä Isä taivainen! Neitsyt Maaria, pyhä Pietari ja kaikki vanhurskaat pyhimykset! Auttakaa, auttakaa meitä vaivaisia syntisiä! Nyt ne surmaavat Ingon ja Maunun. Ja voudin tappavat. Mikä tästä tulee?! Kaikki kuolemme. Kaikki ollaan hukassa! Auta sinä, Ukko yli-Jumala!
"Ukko julkinen Jumala,
Taatto taivon valtioija,
Ole puolla poikiesi,
Aina lastesi apuna!
Varjele vakainen Luoja,
Kaitse kaunoinen Jumala,
Ett'ei poika pois tulisi,
Emon lapsi lankeaisi
Luojan luomalta luvulta,
Jumalan sukeamalta.
Pane enkelit etehen,
Toiset enkelit taakse,
Kupehelle kummallenki
Miehen päätä päästämähän,
Henkeä lunastamahan,
Ettei pää pahoin menisi,
Hyvä tukka turmeltuisi,
Hienot hiutuisi hivukset."
Riitta. Rukoile, äiti! Rukoile vielä! Voi taivaan Isä! Mikä tästä tulee?! Mikä tästä tulee?!
(Muutamat naiset ovat vetäytyneet soppeen ja itkevät. Toiset kävelevät levottomina milloin ikkunalle, milloin ovelle.)
Muuan nainen (juoksee sisään). Herran Kiesus! Ettekö kuulleet? Mikä kamala huuto!
Riitta. Mikä on?
Nainen. Nyt ne tappoivat!
Riitta. Kenen? Kenen?
Nainen. Mikä huutaa voutia, mikä Nyrhiä, mikä Multiaista.