Katri (paljastaa korvansa, vetämällä huivin pois). Häh?
Kerttu (polkee jalkaansa). Kuuroko sinä olet, mokomakin?!
Katri. Kuulinhan minä. Vaikka meni vähän lumpeen toinen korva.
Kerttu. No! — (Menee sisään.) Niitä tämän maailman ihmisiä!!
Katri (purskahtaa Kertun mentyä nauruun ja alkaa taas kyniä lintuja, laulaen).
"Kirotut olkoot sormet…"
Juhana Niilonpoika (tulee perältä hiljaa, hiipii Katrin taakse ja peittää hänen silmänsä käsillään). Ahas! Sainpas!
Katri. Hyi! Kuka se on?
Juh. N:poika. Arvaapas. Arvaa!
Katri. Laske! Päästä!