Juh. N:poika:. Enkä. Arvaa ensin!
Katri. Kerttu näkee. Päästä pois! Tuossa saat, ell'et… (Huitoo häntä linnulla ja viskaa vasusta höyheniä hänen päälleen.)
Juh. N:poika (päästää kätensä). Huono olet arvaamaan, Katri!
Katri. Juhana! Mistä…?
Juh. N:poika. Kuule! Koko aamun olen jo etsinyt saadakseni tavata sinua kahden kesken. — (Vetää Katria kädestä etualalle.)
Katri. Oikeinpa sanot. Etkä ole muistanutkaan minua. Jätit, hylkäsit!
Juh. N:poika. Sitäkö tämä tietää, kun nyt Savonlinnasta asti olen tullut sinua tapaamaan?! Kun vihdoinkin pääsin.
Katri. Minuako muka tulit tapaamaan?
Juh. N:poika. Usko taikka elä! Ketäs? Ja kuinka lystiä, että nyt saadaan taas olla yhdessä! Mutta puhutaan sitte iltasella. Eikö niin? Tavataan varmaan? Silloin on aikaa. Nyt oli minulla sinulle ensin toista asiaa.
Katri. Mitä niin?