Juh. N:poika. Se ei ole mahdollista.
Katri. Niinkö vähän sitte uskotkin minua?
Juh. N:poika. No, no! Jos se on totta, jos niin vakuutat, niin uskonhan. Mutta olet kai kuitenkin kuullut hänestä puhuttavan, — mitä se mies toimii ja missä oleskelee? Siitä olisi niin hiton hauska kuulla. Se on koko mies.
Katri. Eiväthän ne minua liikuta sen toimet ja olinpaikat.
Juh. N:poika. Mitä sinä nyt joutavia! Elä tässä nyt viitsi noin vähätietoiseksi ja välinpitämättömäksi näyttäytyä! Olethan ainakin kuullut, mitä siellä Multialassa voudille tapahtui?
Katri. Kukapas sitä ei ole kuullut?!
Juh. N:poika. Ja mitenkä Nyrhi sen jälkeen on kyydillä kihlakuntaa kiertänyt ja yllytellyt niskoitteluun veronkannossa.
Katri. Lienee tuo jossakin ajellutkin, vaan samaa mieltähän nuo ovat taitaneet olla hänen kanssaan kaikki muutkin yllyttelemättäkin.
Juh. N:poika. Niinkö luulet? Oletko varma siitä? — No, jos se niin on, niin se pitääkin. Mutta meidän kesken sanottuna: et saa hiiskua siitä yhtään sanaa kellekkään! Aivan samaa mieltä olen minäkin.
Katri. Jokopahan? Linnanmiehiähän olet…!