Juh. N:poika. Totta vieköön! Näetsen: minun tekisi niin kovin mieli saada puhutella tuota Maunu Nyrhiä, ennenkuin hänen voi käydä hullusti. Sitä miestä minä kunnioitan! Vaan häntä pitäisi ajoissa varoitella. Kun vain saisin käsiini. Missä lieneekin nyt, kun ei hänestä kukaan tiedä mitään. Etkä sinäkään ole kuullut, Katri? Kyllä hän olisi pelastettava! Voi sentään!
Katri. En ole, niinkuin jo sanoin, kuullut yhtään mitään. Vaan kyllä hän, jos vain elossa on, tulee tänne muitten mukana kuulemaan käskynhaltijalta kuninkaan kirjettä. Ei se mies tulematta jää.
Juh. N:poika. Niinkö luulet, Katri? Oikeinko totta? No, on se, todellakin, sitte mies. Hyvä, että sanoit.
Katri. Onhan se kapula käynyt joka kylässä. Eiköpä sitte Nyrhinkin luona.
Juh. N:poika. Ja ihan uskaltaisi tulla?
Katri. Eihän se ole ollut arkalasta kotoisin ennenkään.
Juh. N:poika. Ei, totta totisesti! Ja jo minä sitä miestä kunnioitan. Vaikka eihän sillä oikeastaan ole enää mitään entisistä teoistaan pelättävääkään. Anteeksihan nuo kuuluu kaikki annetun.
Katri. Vai on. No, oikeassa hän sitte on ollutkin, niinkuin on sanottu.
Juh. N:poika. Mutta kuule! Jos vain saat tietää, missä hän on tahi että jo on tänne tullut, niin tule minulle ihan paikalla sanomaan! Tulethan?
Katri. Kah! Saattaahan tuon.