Vainikainen. Saanko edes rauhassa olla? Ett'en tarvitse enää…?
Horn. Minkä laki säätää, — se on joka tapauksessa suoritettava. (Menee ja aukaisee etumaisen oven.) Ole niin hyvä!
Fincke (tulee). Eikö mies ole tyytyväinen, vai?
Vainikainen. Ky… kyllähän minä.
Horn. Saat mennä, sanoin minä. Kuulitkos?!
Vainikainen (menee alla päin). Täytyy kai… Hyvästi sitte.
Fincke. Ylimalkaan metsästyksemme täällä luonnistuu hyvänlaisesti.
Horn. Niin että voimme kuninkaallemmekin lähettää oivallisen lahjan.
Fincke. Toivokaamme vielä, että voimme lähettää hänelle myöskin ilahuttavan kertomuksen asian onnellisesta päättymisestä.
Horn. Siinäpä tuskin enää lienee epäilemisen varaa.