Vainikainen. Aivan niin.
Horn. Tiedän kyllä. Et ole hyvissä kirjoissa. Käräjissä on minkä mitäkin vastattavana sinulla.
Vainikainen. Kyllähän tuota vähän on. Vaan eipä se ole oikein minunkaan syyni.
Horn. Kenenkäs sitte?
Vainikainen. Ajat ovat sattuneet huonot ja…
Horn. Eipä ole vain ajoissa, vaan itsessäsikin on vikaa. Villiytyneet olette kaikki. Yllytykseen, vastarintaan valmiit olette osaa ottamaan.
Vainikainen. Eihän sitä aina tiedä mikä on oikein, mikä väärin, herra laamanni. Voihan sitä ihminen erehtyä. Kompastuuhan hevonenkin neljältä jalalta, saatikka sitte ihminen kahdelta.
Horn. No, hyvä on. Jos näin tekojasi kadut, niin — otetaan se huomioon. (Viskaa nahan nurkkaan muun nahkakasan päälle.) Maksun saat sitte.
Vainikainen. Se on tavattoman kallis nahka. En minä sitä ilmaiseksi voi.
Horn. Minä sanoin: maksun saat sitte. Mene!