RIIKKA: Joko sinä taaskin?! (Istuutuu portaille myös).
OLLI: Näetsen, minä otan ne sanani takaisin, jotka sinulle kerran sanoin, ja nyt sanon ihan päinvastoin, että sinusta tulee emäntä tähän taloon ennenkuin ehdit aivastaakaan.
RIIKKA: Höpise siinä! Kun ensi köyristä on minut jo irti sanottu.
OLLI: Vaan sinäpä Eevastiinan täältä irti sanot ja sitte pidät minut ottopoikanasi.
RIIKKA: No, sen uskallan luvata, että jos minä tähän taloon jään, niin kyllä sinäkin kuolinpäivääsi asti täällä elää saat.
OLLI (heittää kätensä Riikan kaulaan): Nyt vasta minä emäntää rakastan.
RIIKKA: Älä, helkkarissa, naskalilla pistä!
OLLI: Ai, anteeksi, luulin lampaaksi! Mutta kuulehan nyt, — kuulkaahan nyt, piti minun sanoa! Emmekös me yhdessä veisattaisi sitä "tuhannen kantturan" laulua? Se on niin soma.
RIIKKA: "lypsäjänkö laulua?"
OLLI: Just' sitä.