OLLI ja RIIKKA (laulavat yhdessä).
Laulu n:o 18.
"Tuoltapa kuuluu karjan kellot tpruikit, tpruikit, tpruikit, tprullita, tprullin ramtam tali tula tila tula rimtam tali tula tila tula tila tula ram.
Seisoppa kirjo, seisoppa kulta tpruikit, tpruikit, tpruikit j.n.e.
Voi sen tuhannen kanttura, kun sotkit ainoan valkeapohjaisen huivini, huivini, huivini, tprullita, tprullita, tprullinramtam, tali tula tila tula rimtam tali tula tila tula tila tula ram!
Kohta ma lyön sua kiulullain, ett' vanteet sarvissa, niin että vanteet sarvissa, sarvissa, sarvissa tprullita, tprullita j.n.e."
OLLI (nauraa katketakseen ja halailee taas Riikkaa).
EEVASTIINA (tulee asuinrakennuksen portaikolle): Eikös teillä muuta olekaan enää tekemistä, kuin siinä istua ja loilotella?
RIIKKA (Ollille): Siinä sen kuulit taas, millä äänellä se minua puhuttelee. (Nousee ja menee takaisin aittaan).
OLLI: Työtä tehdessähän sitä tässä vain vähän kaulaa kakisteltiin
Riikan kanssa.