EEVASTIINA: Johan sillä ikää on, ettei kummakaan.
OLLI (nousee): Tuleepas vanhalle isännälle Hintikkalassa silloin köyri jo ennenkuin muille — ja keskellä kesää! (Pujahtaa nopeasti tuvan eteiseen, jonne vie päitset).
EEVASTIINA: Sekös aina leukojaan loksuttaa, tuo poika!
OLLI (palaa ovelle ja huutaa aittaan päin): Riikka, hoi! Vaari täällä tupakamarissa kuuluu kutsuvan sinua. (Menee sisään).
RIIKKA: (tullen aitasta).
Paikalla tulen. (Sulkee oven ja menee tuvan eteisen ovesta sisään).
EEVASTIINA: (katsoen vihaisesti Riikan jälkeen).
Ei, näet, se vaari enää siedäkään muita kuin tuota mokomaa vain. Ja ihan tuntuu kuin hän minua suorastaan vihaisi jostakin. Jumala tiesi, mitä hän mielessään hautoo, kun niin kovin sitä rovastia tänne penäsi.
OLLI (tullen tuvasta juosten): Taitaapa tulla vieraita Hintikkalaan.
Lukkarilan ajopelit näkyvät maantiellä.
EEVASTIINA: Uhkasivathan ne tänään tulla.