HANNI (kovasti korvaan): Eihän vaari niin huono ole, ettei vähän malta odottaa.
HISKIAS: Huono… huono olen. (Katsoen Hanniin). Mutta sinä… sinä olet nuori, terve ja kau… kaunis. Pian… hyvin pian naimisiin pääset, saat… saat nähdä.
HANNI: Mitä vaari nyt joutavia!…
HISKIAS: Saat nähdä… saat nähdä. Saat vielä sen jonka… jonka haluat.
RIIKKA: Ihan se on kuin asiain perillä aina. Kun vielä näin ennustelee!
HANNI (korvaan huutaen): Kaikkia se vaari ajatteleekin.
HISKIAS: Täytyy… täytyyhän sinunkin vie… vielä .. palkkasi saa… saada. Hyvä… hyvä saa aina hy… hyvän palkan, (nyrkkiään asuinrakennukseen päin heristäen) paha pahan. (Lyyhistyy kokoon ja on kuin nukahtaisi vähäksi aikaa).
HANNI (Riikalle): Mitähän vaari todenperään tarkoittaa?
RIIKKA: Kuka hänet…! Mutta eikös Hanni mene sisään muiden luo?
HANNI: Mieluummin olen täällä Riikan seurassa. — Ei ole pitkään aikaan yhdessä laulettu. Jospa nyt koettaisimme.