SAKARI ja RIIKKA (mennen Hiskiasta kättelemään): On vaari, on. Kiitos teille, kiitos! (Hiskiaksen korvaan). Se on nyt niin selvä, ettei selvemmästä ole apua mitään.
HISKIAS: Nyt… nyt tahdon elää… elää sadan… sadan vuoden vanhaksi.
(Kaikki muutkin onnittelevat Riikkaa ja Sakaria.
Samalla alkaa kuulua reserviläisten laulu
"Nahkapoikia me ollaan vaan", joka nopeasti lähenee).
HANNI (Hildalle, jonka vieressä hän on seisonut): Kuulkaa! Nyt sieltä jo tulevat reserviläisetkin. Nyt ne tulevat! (Juoksee perälle).
HILDA (tarttuen Hannin käsivarteen): Niin, Hanni. Meidänkin vuoromme tulee nyt.
HANNI: Oikein kuulen, kuinka sydämeni lyö.
ALIINA (Tanelille): Minua pelottaa vähän, Taneli.
TANELI: Parempi olisikin lähteä heti pois. (Hannille). Hanni! Me lähdemme kotia nyt. Tule!
HANNI: Kotiako nyt, isä? Ei. Minä en lähde. Menkää te vain, jos tahdotte. Minä jään tänne neiti Vartiaisen kanssa.
TANELI: Ja sinä ilkeät vastata noin?