ROVASTI: Arvoisa kanttorimme sanoi suuren viisauden ja totuuden.
Rakkaus tulee usein rahojen mukana — aikaa myöten, hyvä emäntä.
LUKKARI: Niinkuin se voi mennäkin niiden mukana — aikaa myöten, arvoisa herra rovasti.
ROVASTI: Se on aivan yhtä suuri viisaus ja totuus, herra kanttori, vaikka se ei sovi tähän. Mutta, hyvä emäntä! (Kääntyy Eevastiinan puoleen). Toinenkin asia voi vielä emäntää tyydyttää ja emännän mieltä lauhduttaa. Muistammehan, että tämä nuoren isännän valitsema neitonen tässä tavallaan on ei ainoastaan rikasta, vaan myös ylimyksellistä ranskalaista sukua, koskapa hänen enonsa oli nimeltään Pirone. Ja se on jo jotakin! Eikö niin emäntä?
EEVASTIINA: Koskapa rovasti niin sanoo, niin en tahdo minäkään enää väittää vastaan. (Kättelee Sakaria ja Riikkaa). Olkaa sitte ollaksenne!
(Sakari ja Riikka astuvat rovastia kiittämään).
SAKARI: Me kiitämme teitä, arvoisa rovasti. Rovasti onkin parhaiten osannut tämän asian ratkaista.
OLLI (hyppien Riikan ympärillä): Muistaahan Riikka nyt sanansa, että Olli saa elää tässä talossa kuolinpäiväänsä asti, jos Riikka tänne emännäksi joutuu.
RIIKKA: Kyllä, kyllä, Olli!
SAKARI: Ja sen vakuutan minäkin sinulle.
HISKIAS: Joko… joko… joko se on selvä… selvä nyt?