Tuolta, tuolta selkien toiselta puolta
oottelin armahinta; kauan,
kauan kaipasin nousua päivän,
ikävöin mä ihaninta.
Päivä sieltä nousi, kun sotkana sousi
lintuni järven pintaa;
toisen oli vanki, mut omaksein hankin,
painalsin sen vasten rintaa.
Häiksi siniloimelle päivätär kutoo kangasta kultaisinta; linnut nyt laulaa, on rinnassain rauha, elämäll' on toinen hinta.
Esirippu.