Laulu n:o 22.
Aika luotu muille, meille
Ilon iankaikkisuus,
Kun on vienyt onnen teille
Meidät elon päivä uus'.
Tuuli taukos, pilvet haihtui,
Taivas siintää sininen,
Muuttui mieli, riemuks' vaihtui
Suru synkkä poloisten.
Meni talvi, tuli kevät,
Lintuin laulu lehdoss' soi,
Sydämemme sykkäilevät,
Rinta raikua nyt voi.
Ajan menneen unhottuvi
Pimeä ja pitkä yö,
Kun on eessä sulo suvi,
Usko, toivo, lempi, työ.
Sitte kaunis elon aika
Elämämme syksy on.
Tän' on tehnyt taivaan taika.
Sille kiitos olkohon!
LUKKARI: Koska lukkari aina laulaa sanankuulijoitten kanssa viimeisen värssyn, niin viritän minä nyt siunatuksi lopuksi nahkapoikien kanssa nuorten kunniaksi rakkauden korkean veisun.
NAHKAPOJAT (laulavat lukkarin johtaessa).
Laulu nro 23
Istuin, istuin illat ja harmajat yöt ja katselin järven pintaa; taivas oli pilvessä, kalvava kaiho kuohutteli raukan rintaa.