HISKIAS (nauraa hihittäen). Ku… ku… kukapa sen tietää. Ei… eikä tuo hai… haittaakaan, jos vie… vielä elää… elää sa… sadan vuoden van… vanhaksi.
OLLI (Hiskiakselle huutaen): Riikkapa sanoi minulle, että minä saan elää kuolinpäivääni asti. (Laulaa).
Laulu n:o 21.
"Käki se kukkuu kuusikossa
Ja koivikossa on pesä;
Pitääkö minun yksin maata
Niin pitkä ja kaunis kesä.
Kullan mä hankin jo huomenna
Ja se on ihan totta;
Sormukset ja hopeakellon
Saa, joka minut ottaa.
Sitte ei meidän ikävä tule,
Me elämme iloisesti;
Ilot ja murheet keskenämme
Jaamme me tasaisesti.
Tule siis tänne nätti tytt
Sinua minä kaipaan.
Kahvelit ja ruokavärkit,
Ne minä sulle laitan."
SAKARI: Meilläpä Maunun kanssa on nyt vähän toisenlainen ajanlasku, eikö niin?
MAUNU: Totta puhut, Sakari, sillä oikeastaan ei meillä ole ajanlaskua mitään, vaan yhtä ainoata nousua onnemme kukkulalle kainaloisten kanojemme kanssa. (Ottaa Hannin kainaloonsa).
SAKARI (kiertää Riikan vyötäisille kätensä ja kaikki neljä laulavat yhdessä).