EEVASTIINA (syrjään): Kelpasipa niille nyt! Ja oikean aatelisen saivatkin.
OLLI (lakkiaan heilutellen Hännin ja Maunun edessä): Paukahtipas tänään vielä toinenkin laukaus!
ROVASTI: Meillä on siis ilo onnitella täällä vielä toistakin paria.
(Kättelee Hannia ja Maunua. Kaikki kättelevät Hannia ja Maunua).
SAKARI (käsitysten Riikan kanssa): Toisena parina pyydämme me etupäässä kaikesta saada kiittää pitäjämme kunnianarvoisaa herra rovastia.
ROVASTI: Ei kestä. Oma ansionne se oli.
MAUNU (käsitysten Hannin kanssa): Ja me toisena kiitämme pitäjämme valpasta herra nimismiestä hänen toiminnastaan.
NIMISMIES: Ei keste mitte! Mine ole ainoas oma velkkas tekke.
ALIINA ja EEVASTIINA (toisilleen): Niinkuin ei meitä maailmassa enää olisikaan!
HISKIAS (joka on noussut istualtaan, tarttuu Tanelia käsivarresta): Vaikka… vaikka huo… huonosti kuulenkin… kin, niin kuu… kuulin, että vä… vä… vävy se tu… tuli sittenkin si… sinullekin. On… onnea sitte!
TANELI: Kiitoksia! Minäpä luulen, että vaari nyt on ruvennut kuulemaankin jo paremmin kuin ennen.