TAVAST (lyöden Maunua olkapäälle): Oikein, poikaseni, oikein! Niin sitä miehen puhua pitää. (Leikillisesti). Mutta naimisiin sinä nähtävästi et pääse nykyisellä niinelläsi, vai?
MAUNU (katsoen Hanniin ja hänen vanhempiinsa). En tiedä — varmaan.
HANNI (juosten Maunun kaulaan). Kyllä minun puolestani, vaikka heti.
ALIINA (Tanelille): Näetsen tuota!
TAVAST: Vanhemmilta odotamme nyt vain vastausta.
TANELI: Olemmehan mekin tänään saaneet nähdä ja kuulla semmoista, että…
ROVASTI (leikillisesti): Niin, Onhan Maunu ihan omaa kotimaista aatelissukua.
ALIINA: Niin että suostummehan sitä nyt mekin. (Kättelee Tanelin kanssa
Hannia ja Maunua).
TAVAST: No! Olkoon onneksenne, lapseni! (Kättelee Maunua ja Hannia).
HILDA (onnitellen). Teidän kanssanne olen onnellinen minäkin.