HANNI (iloisesti tepastellen portilla, alkaa laulaa:)
Laulu n:o 4.
Siellä, siell' on armahain,
Kultaseni ainut, kallis;
Vaikk'ei vanhempani sallis,
Omaksein sun otan vain.
Toinen heillä mieli on,
Kun mun tahtovat he naittaa,
Mutta haudan saavat laittaa,
Ennenkuin oon uskoton.
Rintain täyttää riemastus,
Sydän kahlehist' ei tiedä,
Toisen käskyä ei siedä
Neidon nuoren rakkaus.
Tullos, tullos, armahain,
Sinut sylihini suljen!
Elon tieni kanssas kuljen,
Omas oon ma kuollessain.
SAKARI (tulee asuinrakennuksesta portaikolle): Hanni, hoi!
HANNI (tähystellen jälleen perälle): Hoi, hoi! Mikä hätänä?
SAKARI (laskeutuu alas pihaan): Äitisi käski sinua tulemaan sisään.
HANNI (tullen pihaan): Ja Sakari tuli sitä käskyä tuomaan.