SAKARI: Miksipä en olisi tullut?
HANNI: Teetkös itse aina mitä käsketään?
SAKARI: En, tietenkään, aina.
HANNI: Niinpä en minäkään nyt lähde sisään.
SAKARI: Hyvähän tuo on välistä pitää oma päänsä, mutta tällä kertaa joutavaa.
HANNI: Mistäpä sen toinen tietää, mikä minulle on joutavaa, mikä ei.
SAKARI: Joutavaa on joutavasta suututtaa vanhempiasi, kun nähtävästi voit salinkin lasista nähdä.
HANNI: Eipä tuo minun katsottavani kaikkien silmiin yhtä hyvältä näytäkään, niinpä joudan sitä erikseen omin silmin katselemaan vaikka aidan ra'ostakin, enkä salin lasista.
SAKARI: Kas, kas! Ymmärrän nyt minne pistopuheesi tähtää. Maunua odotat.
HANNI: Eiköhän hän liene odottamattakin tästä Alavan kasarmiin menossa muitten reserviläisten kanssa.